Meillä on tiimissä todella läheiset välit valmennettavien kanssa. Blogia pitävät kilpailijat useimmiten lähettävät tekstin minulle ennen julkaisua, minkä koen todella hyvänä asiana. Jos on ongelmia aineenvaihdunnan, väsymyksen tai kotiasioiden takia niin minun valmentajana niistä pitääkin tietää ensimmäisenä ennen suomen kansaa. Olen facebook yhteydessä kaikkien valmennettavieni kanssa melkein päivittäin ja soitoissa ainakin kerran viikossa, ja pystyn reagoimaan näin asioihin heti. Tulee melkein olo, että tämä ”julkkiksena oleminen”, bloggaus, kuvien postaaminen ovat niitä asioita, jotka tässä lajissa sairastuttavat paljon ennemmin kuin se itse treenaaminen ja oikein syöminen…blogissa on niin helppo tahallisesti/tahattomasti solvata muita ja muiden kommentit varsinkin voivat monella horjuttaa sitä itsetuntoa. Onhan se hienoa, että on sananvapaus ja ihmisiä jotka jakavat kertomuksiaan. Blogikirjoitukset ovat kuitenkin vain jokaisen oma henkilökohtainen mielipide tai kokemus, eivät faktaa että näin se aina menee, mutta moni ottaa sen täytenä totena, joka voi olla haitallista. Joo olen tosiaan vähän old school, mut mitäpä jos alettais taas keskittyä enemmän siihen itse tekemiseen-urheiluun ja sinne hien hajuun, magnesium pölyyn sekä ruokapatojen äärelle ja lopetettais tää ”vieraisiin pöytiin huutelu” :D
Ennen kuin istuin tätä kirjoittamaan, pidin tunnin keskusteluhetken valmennettavieni kanssa siitä miltä nämä esille nousseet asiat ovat heistä tuntuneet. Se oli minulle tässä tärkeintä etteivät ala pelätä tätä lajia muiden huonojen kokemusten pohjalta. Sitähän se on. Olen oikeasti todella todella pahoillani niiden kaikkien puolesta jolle tästä lajista on jäänyt huono maku. Niiden jotka ovat sairastuneet tai tunteneet itsensä rääkätyiksi, valkoisiksi lakanoiksi. Niiden, jotka ovat syöneet kuukausi tolkulla vain kanaa ja parsaa. Toivon, että nämä ihmiset löytävät tästä lajista toisen puolen jos jatkavat kilpailemista ja saavat uudenlaisia kokemuksia kisakaudeltaan.
Tämä kaikki tuntuu itselle kaukaiselta, ihan kuin puhuttaisiin eri lajista, koska omat kokemukseni ovat niin toisenlaiset. Nim. Rahkaa en ole syönyt purkkiakaan 7vuoteen :D Parannuin aggressiivisesta nivelreumasta, pääsin 7 eri lääkkeestä reumanhoitoon eroon juurikin terveellisellä minulle räätälöidyllä ruokavaliolla ja liikunnalla oikeassa suhteessa, joten kyllä tiedän mistä puhun omakohtaisesti. Mutta niin kuin moni on jo asiaa vatvonutkin, kaikki voi tehdä niin monella tavalla. Minä aloitin itse 15-vuotiaana saliharrastuksen. Ja voin rehellisesti sanoa, että tämä laji on tuonut minulle vain hyviä asioita; terveyttä, itsekuria, voimaa, ystäviä ja ennen kaikkea ILOA. Joka kisakaudella minulla on ollut ihan muita suruja ja murheita kuin mitä syön/en saa syödä, nimenomaan tämä laji on auttanut jaksamaan ne elämän isommat vaikeudet. Hormonikiertoni on aina ollut normaali, kuukautiset eivät ole vielä kertaakaan jääneet pois edes kisoja ennen. Edes kisaprepillä en ole joutunut, enkä laita muitakaan pitkille aerobisille. Kalorit pysyvät jatkuvasti 2000kcal puolin ja toisin, vain makrot muuttuvat, hiilarikiertoa muutetaan ja ateriavälejä muokataan. Nälkää en ole vielä koskaan joutunut näkemään, päinvastoin syön nyt ympäri vuoden paljon enemmän kuin söin ennen tavoitteellista kisaamista. Valmennettavieni ruokapäiväkirjojen perusteella ennen valmennusta ns. ”perusjamppana” kalorit ovat yleensä n.1200kcal jos sitäkään, eli ruokaa lisätään reippaasti ja oikeaan suuntaan valmennuksessa. Ja niin kuin tv- haastattelussani totesin terveys on minulle se kaikkein tärkein.
Mitä kauemmin lajia olen harrastanut sitä helpommaksi kaikki on käynyt. Ympäri vuoden itsestään huolta pitäminen on kuin hampaiden pesu. Naisella lihas voi kasvaa n.2kg vuodessa, joka ei vaadi painon suurta nousua off-kaudella. Voin olla koko vuoden energinen ja sporttinen, jolloin kisakaudella keskityn vain rasvaprosentin laskuun. Mitä vähemmän painoni muuttuu kisakaudella, mutta peilikuva kiristyy, olen iloinen että lihas säilyy mahdollisimman paljon mutta rasva palaa, en kannata suuria painon nousuja ja pudotuksia. Ja itselläni on erittäin nopea aineenvaihdunta, vuosi vuodelta rasvanpoltto on ollut helpompaa, koska edelliset ruokavaliot ovat jo polttaneet ns. Ruskeat vauvarasvat pois ja tilalle tulee tuon jälkeen aineenvaihdunnallisesti helpommin muutettavaa valkeaa rasvakudosta. Itselläni ensimmäinen kisakunto ei todellakaan ole ollut se paras kunto vaan viimeisissä kisoissani olin parhaimmassa kisakunnossani. Kehitys on koko ajan ollut parempaan suuntaan. Nuoret tytöt ovat kauniita ja keho usein toimii hyvin, mutta sanoisin että näissä lajeissa vasta 30-vuoden jälkeen lihasmäärä ja kunto on parhaimmillaan. Myös itsetunto “aikuisella naisella” on usein jo vankempi ja lavasäteily kestää rankimmatkin arvostelut hyvin. Siksi tämä onkin niin ihana laji, että tätä voi harrastaa ja kilpailla koko elämänsä :)
Kisat v.2010 ja kisat v.2013
On myös niitä jotka kovasti haluavat kilpailla, mutta nopeasti huomaan jo off-kaudella ettei kilpaileminen ainakaan tässä lajissa ole tämän ihmisen juttu ja valmentajalla on myös vastuu sanoa sekin suoraan, että tämä loppuu nyt meidän osalta tähän. Jos hommaa aletaan tehdä vääristä syistä, se tuntuu pakkopullalta ja toiminta on ilotonta ei siitä saa valmennussuhteessa puolin eikä toisin yhtään mitään ja metsään mennään. On paljon mukavampi nähdä iloisia ja pirteitä ihmisiä, kuin happamia viimeisilleen viritettyjä hermoilijoita.
10 vuotta olen tehnyt hoitoja ja ruokaohjeita niille joilla jo on sairauksia tai lääkityksiä, jos joku valmennettavistani sairastuisi ohjeideni takia esim. Siihen kilpirauhasen vajaatoimintaan, lopettaisin tämän työn välittömästi! Ja hmm…tiesittehän että jokaisesta sairaudesta voi parantua ja päästä niistä lääkkeistäkin vielä eroon, tuntuu että nämä jo sairastuneet ”tuijottavat vain sitä suljettua ovea, näkemättä niitä ovia jotka aukesivat sairauden takia.” Tästä saataisiin oma tarina erikseen, mutta minun kokemukseni ja uskoni on että ensin tulevat tunteet, jotka patoutuvat ihmisen sisään jollei niitä käsitellä ja vasta sitten alkaa fyysinen keho reagoida sairastumalla. Kaikkien sairauksien ja myös mielen muutosten takana on tietenkin suolisto/mitä syömme/emme syö/ miten paljon jne. mutta mennään niihin tunteisiin.
Mennäänpä hieman syvemmälle, mitä kilpirauhanen viestii: ”KILPIRAUHANEN, joka sijaitsee henkitorven takana kaulassa vaikuttaa koko kehosi kemiaan. Se tuottaa hormoneita kasvuun, solujen uudistumiseen ja korjaamiseen; se pitää yllä sekä aineenvaihduntaa että hapenkulutusta. Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa masennusta, painon nousua, energian vähäisyyttä ja unensaantiongelmia. Sillä voi olla myös samanlaisia kehomielisyitä, kuten henkilökohtaisen voiman, tarkoituksen ja arvon menettäminen. KEHON JA MIELEN DIAGNOOSI: Kilpirauhasen läheisyys kurkunpäähän on mitä mielenkiintoisin, koska kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa johtua omien sanojen tai tarpeiden nielemisestä tai tukahduttamisesta monien vuosien ajan, kunnes et enää pysty täysin ilmaisemaan itseäsi. Tämä on varsin tyypillistä naisille, jotka laittavat helposti muiden tarpeet omiensa edelle ja joiden näkemyksiä tai mielipiteitä pidetään usein vähempiarvoisina. Jos asia on näin, silloin oman äänesi löytäminen ja ajatustesi ja tunteidesi ilmaisemisen oppiminen ovat elintärkeitä. Kykenetkö puolustamaan itseäsi? Tekeekö kumppanisi kaikki päätöksesi? Laitatko muut ihmiset aina etusijalle ja kiellät jopa omat tarpeesi?”
Entäs sitten Anoreksia on lähellä nääntymistä oleva tila, jossa nautitaan niin vähän ravintoa, että keho alkaa kuihtua. ”Tämä kytkeytyy läheisesti ravinnon ja rakkauden vastaanottamisen monimutkaiseen luonteeseen. Samalla kun kaipaamme hoivaa ja rakkautta, supistamme olemustamme kuin vähentääksemme tämän rakkauden tarvetta. Tähän yhdistetään itseluottamuksen puute, akuutin itsetietoisuuden ja kroonisen omanarvontunteen puuttumisen pulmiin, ei ole mikään ihme että minäkuva vääristyy. Anoreksia liittyy oman itsen kieltämiseen ja tiedostamaton kaipuu kadota, aivan kuin tulemalla , pieneksi myös tarpeesi, erityisesti rakastetuksi tulemisen tarpeesi, ja olemuksesi kutistuvat. Anoreksia nousee usein esiin tapahtumien hallinnan menettämisen tunteena. Yksi keino saada asiat hallintaan on ruoasta kieltäytyminen, mikä on myös keino kieltäytyä tunteista. Täydellinen asioiden hallinta toteutuu siellä, missä tunteita ei ilmaista. Kieltäytyminen fyysisestä ravinnosta viittaa hoivatuksi tulemisen tarpeen voimakkaaseen kieltämiseen. ”
Ihmisen itsetunto kehittyy koko elämän ajan, mutta se perustuu lapsuuden varhaisimpiin vaiheisiin. Tarkemmin seuraavassa artikkelissa: ” http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemmuus_ja_kasvatus/lapsen_itsetunnon_tukeminen/” . Olen ehkä yksioikoinen, mutta sanoisin että vahvalla itsetunnolla omistettu ihminen ei myöskään luhistu henkisesti kovinkaan helposti urheillessaan kilpaa. Voidaanko siis oikeasti syyttää lajia mentaalipuolen ongelmista, vai olisivatko ongelmat syvemmällä ja puhkeaisivat esiin kilpailtaessa lajissa jossa oma keho on se kilpailuväline?
Tykkään puhua aivoista ihmisen tärkeimpänä lihaksena. Pitää osata rakastaa itseään tarpeeksi, että kestää niin voitot kuin tappiot. Ainoa ketä kilpailijan tulisi pelätä on hän itse. Ongelmia ovat useimmiten omat pelot, epäonnistumisen tunne ja epävarmuus. Kun mentaalinen puoli on kunnossa ja uskaltaa tehdä asioita joita pelkää on kaikki mahdollista. Itseään on turha verrata toisiin, et voi koskaan olla kukaan muu kuin juuri sinä itse. Toinen asia, jota tulisi pelätä tuomareiden, toisten kilpailijoiden ja muiden mielipiteiden sijaan on elämä. Olet sitten kuinka hyvin menestynyt tai korkealla elämässäsi, elämä yllättää, se pistää polvilleen ja alas. Miksikö, koska elämää ei ole tarkoitettu kulkea läpi vaan oppia ja kasvaa ihmisenä. Tähän tilaan ei tulisi kuitenkaan jäädä vaan uuden henkisen kehityksen myötä mennä elämässä eteenpäin. Vanhojen asioiden vatvominen kertoo kapha-doshan ylitilasta kehossa. Kaphan ylitila aiheuttaa pysähtyneisyyttä, masennusta ja saamattomuutta. Roikutaan menneessä ja aletaan polkea paikallaan. Tämä vaikuttaa psykofyysisesti myös mm. ruoansulatuksen hidastumisena, uneliaisuutena ja kuona-aineiden kerääntymisenä kehoon.
Rakas opettajani Ayurveda avaa tätä asiaa hyvin: “Kaikki ympäristössämme kohtaamamme aineet ja kaikki tekomme tai meihin kohdistuvat teot vaikuttavat sisäiseen tasapainoomme joko positiivisesti tai negatiivisesti. Kun opimme oikealla tavalla sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin, pysymme terveinä ja reippaina; jos taas ylitämme rajamme johonkin suuntaan, luisumme todennäköisesti sairauteen johtaville sivupoluille.
Ayurveda opettaa ihmistä välttämään sairauksia, sen sijaan että he odottaisivat sairauksien puhkeamista ennen kuin alkavat hoitaa niitä. Ayurvedinen tapa ajatella näyttää kuinka kehon, mielen ja sielun yhteistoimintaa voidaan ennustaa, tasapainottaa ja myös parantaa, niin että voisimme elää harmonisesti ja elinvoimaisina.
Todellinen terveys on jatkuva hyvinvoinnin tila, ei mitään ohimenevää tyyneyttä tai taukoa vaivoista. Hyvinvointi on tilanne, jossa yksilö tuntee "olonsa hyväksi", tila, joka ei salli levottomuutta tai epätasapainoa edes silloin, kun olosuhteet vaikeuttavat oloa tai suorastaan piinaavat. Hyvinvointi on sekoitus sisäistä rauhaa, tyyneyttä ja hiljaisuutta sekä tietoisuutta omasta henkilökohtaisesta voimasta elämän tosiasioiden edessä - ja paljon muuta. Ayurveda näkee päämääränä elävien olentojen vakiinnuttamisen sisäiseen itseensä.
Itseen vakiintuminen edellyttää hyvää tasapainoa: ei mitään kylmää staattisuutta, vaan sellaista dynaamista tasapainoa, johon kaikki yksilön osatekijät osallistuvat. Ayurveda pyrkii tuottamaan tasapainoa yksilön olemuksen kaikkien tasojen välille - mielen, fysiologian ja ympäristön, persoonan ja yhteiskunnan - pyrkiessään kohti päämäärää, yhä syvällisempää itseintegraation ja itsetuntemuksen tiloja”.
Pitäisi varmaan kirjoittaa tosiaan useammin, kun tuli taas niin paljon asiaa :D
Nämä ovat taas vain yhden ihmisen ajatuksia ja kokemuksia elämästä eikä ole tarkoitus loukata näillä kenenkään erilaisia kokemuksia vaan antaa näkemys asioista silloin kun kaikki on mennyt hyvin ilman sairastumisia ;)
Ja btw Umppu sattuu kuulumaan omiin entisiin kilpasiskoihini ja siitä lähtien luen hänet myös ystäväkseni sekä nykyään myös luottokampaajani. Ensin kun luin hänen kirjoituksensa, ajattelin että mitä ihmettä hän haukkuu koko lajia, mutta onneksi luin kirjoituksen vielä pariin otteeseen ja katsoin tv-ohjelmankin kahteen kertaan, ja pointtihan tosiaan oli auttaa nuoria ulkonäköpaineissaan ja ennaltaehkäistä syömishäiriöitä ym. Ja rohkeaa häneltä kertoa omista kokemuksistaan kisa-aikana, joka toivottavasti auttaa monia muita huomaamaan ajoissa jos kehoa viedään sata-nolla lasissa eteenpäin eikä enää tunnu hyvältä! Jee kahden viikon päästä istun taas Primen kampaamotuoliin ja päästään juttelemaan tästäkin face to face, koska Umppu on huipputyyppi ja ihmisissä on ihan eripuolia sitten kun oikeasti tutustuu <3
Kiitos ja anteeks, paikka paikoin raskas luettavuus, seuraava postaus onkin sitten kevyempää ;)
Elämä laittaa sinut tekemään joka päivä valintoja, valitse viisaasti!
Hyvää vointia ja voimaa treeneihin, Titi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti