Ja piiiitkästä aikaa ehdin kirjoittaa ajatuksia ylös :) Kisavalmistelut niin itselläni kuin valmennettavillanikin täydessä tohinassa. Josta tulikin mieleeni, että ketä syyttää jollei kisavalmistelut tai kisakunto ole sitä mitä odottaa? Ruokavaliota? Treenejä? Valmentajaa? Itseä? Tukijoukkoja? Vai ei ketään?
Olen tässä jo hetken hiljaa miettinyt monen suurta innostusta fitness-elämää kohtaan, erityisesti bikinifitness tuntuu olevan "joka tytön" unelma tällä hetkellä. Jokaisella on omat syynsä tähän haluun, mutta ennen kuin tosissaan alkaa valmistautua kisoihin kannattaa miettiä monta asiaa ja monelta kantilta tarkasti, ettei tule liikaa yllätyksiä, pettymyksiä ja voimattomuutta kesken kisavalmistelujen :)
1. Miksi haluan kilpailla ja juuri tässä lajissa? Onko motivaation alkulähde sitä mitä sen kuuluu olla?
2. Onko minulla varmasti tarpeeksi aikaa?
Ruokien punnitseminen ja valmistus, aerobiset, salitreenit, poseeraustreenit, kynnet, hiukset, rusketus, ihon hoito, hieroja..
3. Onko minulla varmasti tarpeeksi aikaa omistautua lajille kilpailumielessä?
4. Olenko valmis asettamaan kisatavoitteen kaiken muun edelle ja jäämään surematta pois monesta sosiaalisesta tapahtumasta?
5. Onko elämäntilanteeni (parisuhde/työ/arki) sellaista, että siihen sopii juuri nyt kisavalmistautuminen?
6. Onko minulle varaa tähän? (ruoka, sali, treenivälineet, vaatteet, kuvaukset, meikit, hiukset, kisabikinit, hieroja, valmennus ym..voivat viedä jopa satoja tai tuhansia euroja kisakauden aikana).
7. Olenko fyysisesti terve näin vaativaan lajiin?
8. Onko minulla henkistä kanttia astua lavalle? Onko henkistä voimaa tehdä ja jatkaa silloinkin, kun tämä ei ole kivaa?
9. Olenko valmis jatkamaan vaikken saa tukea ystäviltä/perheeltä tai yhtään keneltäkään?
10. Olenko valmis jättämään lomat tai diettaamaan ja liikkumaan myös lomalla?
11. Olenko tiedostanut mahdolliset riskit ja valmis silti tähän?
12. Osaanko myös hävitä jos olen lipsunut ohjeista?
13. Varmasti monia muitakin asioita pitäisi miettiä näiden kysymysten lisäksi..mutta tärkein..olenko valmis tähän kaikkeen?
Minulla on ollut useita valmentajia näiden 18vuoden aikana, kun olen treenannut. Kiitän joka ikistä valmentajaani henkilökohtaisesti. Jokainen valmentaja on tehnyt parhaansa tietojensa ja taitojensa pohjalta. Jokainen heistä on vienyt minua askeleen eteenpäin siihen missä seison nyt. Kukaan heistä ei ollut merkityksetön eikä yksikään treeni ole ollut turha!
Fitness-maailmassa valmentajiani ovat olleet Jari Mentula, Jani Ihalainen, Risto Santala ja nyt Maija Kivelä.
Joka ikinen on kasvattanut minua niin ihmisenä kuin fitness-kilpailijana. Olen tehnyt jokaisella treenikaudella ja dietillä matkan itseeni ja saavuttanut uusia tuloksia. Ongelmitta ei ole tähän tultu, mutta tässä ollaan ja nyt voi hymyillä. Jokaisen, joka halajaa kisalavoille olisi hyvä hyväksyä jo alussa seikka että kilpailemaan sinne mennään, mutta aina ei voiteta ensimmäisellä kerralla. Monet kilpailijat ovat hioneet kuntoaan vuosia ja keränneet kisakokemusta, kunnes ovat voittaneet. Jokainen ihminen on yksilönsä, jolloin olisi hyvä olla saman valmentajan kanssa yhteistyössä pitkään, jolloin päästään kokeilemaan miten erilaiset ruokavaliot ja treenit toimivat ennen kuin saavutetaan se mitä haetaan. Suurimpia omia mokiani/vastoinkäymisiä joita nyt tulee mieleen ovat esim. ensimmäiseksi Jarin valmennuksessa, menin töihin ja oli kiire, söin vitamiinit tyhjään vatsaan..parissa tunnissa aloin voida huonosti ja oksennella, soitin Jarille että nyt on varmaan liikaa vitamiineja mun ruokavaliossa, jolloin selvisi että minähän se idiootti olin ollut kun söin ne tyhjään vatsaan :) Kotiin piti lähteä kesken työpäivän, koska voin niin pahoin. Oppitunti meni perille, en ole toistanut tätä virhettä koskaan :D
Tämän ruokavalion aikana sairastuin myös nivelreumaan, mutta oliko se Jarin vika? No ei tietenkään! Mistä hän olisi voinut tietää, että juuri minun kehoni ei kestä käsiteltyjä maitotuotteita, kun niin monen muun kestää. Ei koskaan edes tullut mieleeni syyttää häntä sairastumisestani. Se oli hyvä oppitunti itseeni ja kehooni tutustumista, tämä ei ollut minun juttuni. Jarin valmennuksessa opin jo kuitenkin aakkoset kovaan treeniin ja siitä miten ja kuinka usein tulee syödä, että tavoitteisiin voidaan päästä. Siitä kaikki alkoi ja kiitos hänelle :)
Riston valmennuksessa ruokavalio muuttuikin sitten totaalisesti ja on ollut punaisena lankana tähän päivään asti. Tuli paljon uutta ja outoa, pahalta maistuvia leviä sun muita juttuja, mutta tein niinkuin käskettiin..tai ainakin melkein. Tuli ensimmäinen kisadietti, jolla lipsuin todella paljon ja pahasti. No mutta oliko se Riston vika? Ei tietenkään ei hän niin ollut minua neuvonnut, en vain vielä tahtonut tarpeeksi ja ajattelin ettei se pari juustonpalaa tai protskupatukkaa nyt niin paljon voi haitata..totuus lavalla oli toinen ja otti niin paljon päähän, että tästä jäi taas ikuinen oppi, etten lipsu ohjeista enää ikinä!En myöskään harjoitellut poseeraamista juuri ollenkaan ja siltä se myös näytti-hävettää vieläkin-mutta oliko se Riston vika? Ei, ei ollut sekään, hän kyllä käski ja ohjeisti, mutta en vain ottanut sitä tarpeeksi tosissani. Ensimmäisissä kisoissa sain myös kisa-asut vasta edellisenä päivänä ja perillä Norjassa huomasin niiden olevan aivan liian isot ja ompelin niitä sitten itku silmässä koko yön käsin pienemmiksi (nyt naurattaa), mutta silloin stressi oli huipussaan..ei sekään ollut kuin itseni vika, etten ajoissa hoitanut asiaa, tästä opittiin taas lisää. Kehitystä tuli jälleen niin kunnossa kuin omassa päässäkin :)
Sitten Jani Ihalainen valmensi salipuolen ja Risto ruokapuolen...ja taas mokailin..oli niin kiire, (tein kolmessa kaupungissa töitä), etten ehtinyt tehdä kaikkia ruokia..päätin sitten syödä vain kaikki proteiinilähteet..voiko taas ihminen tyhmempi olla..no niin sitten jouduinkin kahteen otteeseen ambulanssilla sairaalaan ja olin onnistunut hankkimaan itselleni virtsakivet! Oliko se Riston ohjeiden vika, no ei todellakaan vaan että itse niitä soveltelin. Tai oliko se Riston vika, että tein liikaa töitä, ei! Tällä dietillä söin myös huikeat 5kk sardiinia, kukkakaalia ja parsakaalia, koska päätin että kyllä mä siihen pystyn..no niin pystyinkin ja nyt en pysty niistä sitten mitään enää syömään, kun inhoan yli kaiken kaikkea kolmea..Riston vika? ei minun oma vikani! Janilta opin todellakin oikeat tekniikat liikkeisiin ja kiinnostuin yhä enemmän vapailla painoilla harjoittelusta, josta tulikin siitä lähtien mun juttuni ja laitteet jäivät kokonaan. Janikin teki kaikkensa, mutta mun keho ei sopinut niin lyhyille sarjoille ja voimat kasvoivat, mutta jäin vähän keskivartalopaksuksi, josta nyt sitten koitan kovasti eroon :) Mutta oliko se hänen vikansa, no ei, treenitekniikat muuttuivat kun huomattiin, ettei toimi minulle. Taas tuli hyvää oppia! :)
Nyt minua valmentaa syksyn kisoihin Maija Kivelä. Voisin kai sanoa, että olen nyt parhaimmillani ja ruoka ja treeni kulkevat käsi kädessä. Nyt ei ole ollut sitten muita mokia, kuin henkilökohtaiset ongelmat ja elämäntilanne. Muutama viikko sitten jumittui koko oikea puoli, treenasin kuin halvaantunut, kun pää ei kääntynyt oikealle ollenkaan. Oliko Maijan vika? No ei, mun vika viimeisestä venyttelystä ja hierojalla käynnistä oli KUUKAUSIA..miksi sitä ei ihminen koskaan opi :D ..sitten tuli tosiaan muutaman viikon muita ongelmia ja meni nälän tunne..en syönyt viikkoon oikein mitään, laihduin 4kg ja treenitehot olivat todella alhaalla. Oliko Maijassa vikaa? No ei ollut, ei näitä kaikkia voi ennustaa ja tietää, kestääkö kroppa tai kantti. No nyt mennään taas täysillä loppuun asti ja todellakin taistellaan sijoituksista expon lavalla. Kiitos Maija <3 on="" ihanaa="" olla="" valmennuksessasi="" p="">
Ennenkuin lynkkaa koko fitnessdiettejä, treenejään, valmentajaa tai mitään ympäristöstään kannattaa hiljentyä ja miettiä..teinkö todellakin kaiken mitä ohjeissa oli. Teinkö joka ikisen treenin, ja loppuun asti, jätinkö joskus vatsat tekemättä kun en jaksanut enää jäädä salille? Olenko tehnyt kaikki aerobiset jotka ovat olleet ohjelmassa?olenko venytellyt tarpeeksi? olenko poseerannut PALJON? olenko hankkinut salivyön tai muita tarvikkeita aikataulun mukaisesti? Tilasinko/hankiko kaikki tarvittavat lisäravinteet/vitamiinit tms. rasvanpolttoon liittyvät jutut ajoissa?Käytinkö kaikkia ohjeiden mukaisesti?Söinkö aina 2-4h välein?Söinkö ohi ruokavalion?Teinkö tarvittaessa rentoutusharjoituksia?Keskityinkö kehon liikkuvuuteen hieronnalla, tanssitunneilla, yogassa, venyttelemällä tms. jos niin pyydettiin?punnitsinko kaikki ruoka-aineet erikseen ja tarkasti?katsoinko liikaa itseäni peilistä arvostellen ja lakkasinko näkemästä positiiviset muutokset?tuijotinko liikaa muiden kilpailijoiden kuvia ja blogeja unohtaen, että pahin kilpailija on omassa peilissä?jne jne..itse ainakin myönnän, että olen tehnyt noista kaikkia mokia..joka kisakerta vähemmän ja vähemmän, nyt voi sanoa että todella vähän mitään noista :)
No niin tuossa taas mietteitä, tuntuu että koko laji saa niin paljon negatiivisia mielipiteitä ja jälkeenpäin arvostelua "miten fitness pilasi elämäni" juttuja, että harmittaa oikein. Fitness-elämäntapa on oikein mukava ja terveellinen kenelle tahansa. Silloin, kun ei olla kilpailumielellä ei välttämättä tarvitse punnita ruokia ollenkaan, jos tietää mitä ja kuinka paljon syö, treenit kulkevat hyvin, mieli on iloinen, voi silloin tällöin syntymäpäivillä syödä sen kakun palan jne..mutta pitää osata erottaa terveellinen elämäntapa ja kilpailijan dietti. En tunne reaalielämässä ketään kilpailijaa, joka ei joskus ainakin kokisi kulkevansa kuin sumussa/olisi nälkäinen/kiukkuinen/väsynyt/kolottaisi jostain jne..mutta silloin mitataan henkinen vahvuus, jos silti haluat kilpailla ja se tuntuu kivalta ja pystyt sivuuttamaan kaikki epämukavat asiat, olet oikean lajin parissa. Silloin kilpaileminen tässä lajissa sopii sinulle :)
No niin..josko sitä sitten nukkumaan..reilu kolme viikkoa kisoihin...jjeeeee can't wait :)!!!Ja reilu viikko karsintoihin Jyväskylään huoltamaan meidän tiimin Sofiaa ja Piiaa, odotan sitäkin niiiiin paljon :)
Mukavaa viikonloppua, Titi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti